Future Tongues on saanut inspiraationsa Baabelin tornin myytistä ja pohtii, millaiseksi ihmisten välinen kommunikaatio voi tulevaisuudessa kehittyä. Teos viittaa myös vuoden 1982 kulttielokuvaan Cafe Flesh, jossa ydinsodan jälkeisessä maailmassa suurin osa ihmisistä menettää seksuaalisen halunsa. Seksipositiivinen vähemmistö sen sijaan esiintyy intiimeissä näytelmissä uteliaalle yleisölle.

Future Tongues -teoksessa kieli nähdään jatkuvana neuvotteluna erojen keskellä. Teos tarkastelee analogisia viestintätapoja, kuten puhetta ja kosketusta. Digitaalisuuden aikakaudella läheisyyden tuottama nautinto ja epämukavuus osoittautuvat kuin kadonneeksi kieleksi tai menneisyyden jäänteeksi.

Millaisia kehollisen viestinnän muotoja tarvitsemme juuri nyt? Kenellä on oikeus puhua omaa kieltään? Voimmeko luottaa yhteiseen intuitioomme ennen kuin alistumme tiedon ja vallan auktoriteetille?