URB 25 Festivaali tuo Stoan Teatterisaliin kaksi sooloteosta. Molemmat teokset käsittelevät tekijänsä matkaa omaan identiteettiin katutanssin keinoin.

Illassa nähdään esiintyjät sekä Suomesta että Ranskasta, jotka ovat omassa genressään kotimaassaan kokeneita ja arvostettuja tanssijoita.

Hozan Omar: Layers
Layers on Hozan Omarin soolo-katutanssiesitys, joka yhdistää popping-tyyliä kurdimusiikkia ja elektronista ääntä sisältävään äänimaailmaan. Teos käsittelee esiintyjän kurdilaisia juuria, identiteettikysymyksiä Suomessa, sekä kahden kulttuurin välissä elämisen haasteita. Tanssin kautta Omar käsittelee tunteita, kuten uteliaisuutta, kipua ja itsevarmuutta.

Hozan Omar on helsinkiläinen tanssija ja tanssinopettaja. Vuonna 2015 hän valmistui ruotsalaisen Åsa Folkhögskolanin katutanssiohjelmasta. Hän on matkustellut paljon tanssin parissa ja osallistunut erilaisiin kilpailuihin, ja voittanut mm. vuosina 2013 ja 2016 Suomen mestaruuden poppingissa. Omar on esiintynyt myös erilaisissa tv-ohjelmissa ja musiikkivideoissa.

Tanssijana Omar kokee olevansa itsevarma, ja hän kokee esiintymisen tuovan hänen potentiaalinsa parhaiten esiin. Omar on nähty aiemmin esiintyjänä URB-festivaalilla vuosina 2021 ja 2022. Layers on hänen ensimmäinsen oma sooloteoksensa.

Kesto: n. 40min

Nach: Cellule
Nachin ura käynnistyi krumpista, tanssityylistä, joka sai alkunsa Los Angelesissa 1990-luvun kapinallisesta energiasta vastauksena afroamerikkalaisissa kaupunginosissa tapahtuvaan poliisiväkivaltaan. Tämän äärimmäisen ilmeikkään, kasvojen ja kehon jännityksillä ja räjähdyksillä leikkivän tanssityylin löytämisellä oli merkittävä baikutus Nachin koulutukseen ja liikekieleen.

Omakuvan muotoon hakeutuvassa soolossa Nach kyseenalaistaa oman suhteensa krumpiin, halunsa viedä sitä muualle ja yhdistää sitä muihin genreihin. Hänen voimakas, taitava tanssinsa menee syvälle, kyseenalaistaen sen vaikutukset ja raivaten tietä poluille, joita hän on kulkenut.

Nach on ranskalainen tanssija ja koreografi, joka löysi krumpin 22-vuotiaana katsottuaan David Lachapellen ohjaaman Rize-dokumentin. Pian sen jälkeen hän alkoi tutkia lavaa ja luovaa prosessia, tehden yhteistyötä taiteilijoiden kuten koreografi Heddy Maalemin ja muusikoiden Koki Nakano ja Ruth Rosenthalin kanssa.

Elokuvamaailmassa hän työskenteli Kourtrajmé-kollektiivin kanssa projektissa, joka käsitteli välittämistä, kehoa ja asennon ilmaisua. Vuonna 2017 hän loi ensimmäisen soolonsa, Cellule. Vuonna 2019 ensi-iltansa saanut teos Beloved Shadows syntyi Japanissa vietetyn ajan jälkeen, jolloin hän tutustui Noh-teatteriin, bunrakuun ja butoh-tanssiin. Merkityksellisten tarinoiden kertojana Nachin työ yhdistää tanssia, kuvataidetta ja muita taidemuotoja. Hänen työnsä kyseenalaistavat usein feminiinisyyttä ja identiteettiä.

Kesto: 45 min