Näyttelyssä on esillä lyijykynäpiirustuksia, jotka hyödyntävät suvun naisille kuuluneita esineitä.

”Näyttelyn piirustukset saivat alkunsa viime keväänä, kun löysin mummuni vanhan uimapuvun. Tummansinisen puvun kangas on paksua, jäykkää ja karheaa, sitä on enemmän kuin uimapuvuissa nykyään. Puku näyttää itsetehdyltä. Kokeilen sitä omien vaatteideni päälle. Se on liian iso tai tiukka vääristä kohdista. Rintamus roikkuu tyhjänä kangasröykkiönä. Riisun puvun ja katson sitä tarkasti. Sisäsaumassa on haalistunut, pieni, rullautunut merkkilappu.”

Tunnelatautuneiden esineiden, isotädin parsinneulojen, tädin keräämän kasviston ja mummun valokuva-albumin, vaatteiden ja kankaiden, ympärille rakentuu sarja piirustuksia, jotka käsittelevät aikaa ja sen kerroksia, menneisyyttä, sen samanaikaista tuttuutta ja vierautta.

Piirustukset paneutuvat materiaalien välisiin suhteisiin, merkityksiin ja ajallisiin ulottuvuuksiin. Hidas, toistamista vaativa piirtäminen luo yhteyden lähtökohtina toimivien esineiden aikaan, ruumiilliseen työntekoon, käsillä tekemiseen ja korjaamiseen. 

On piirrettävä monta kerrosta päällekkäin, jotta jäljestä tulee viimein tummaa, yhtä paksua kuin sininen kangas.

Galleria Huuto

12.2.-8.3.2026

Ti-su 12.00-18.00

Vapaa pääsy