Livet efter döden – Måndagsbio | Armas-festivaali

Mosaiikkitori 2, 00980 Helsinki
Vuotalo

Nissen vaimo on juuri kuollut, mutta koska Nisse on jo surutyönsä tehnyt, ovat jäljellä enää käytännön järjestelyt.

Nissen vaimo on juuri kuollut, mutta koska Nisse on jo surutyönsä tehnyt, ovat jäljellä enää käytännön järjestelyt.

Nisse päättää, että hautajaisista tulee pienet ja ilman vieraita, jotka ottavat osaa ja valittelevat surua. Ystävät ja sukulaiset lähettävät kuitenkin kukkia ja soittelevat jatkuvasti.

Nissen poika Stefan yrittää parhaansa mukaan luovia ja pysyä Nissen perässä ja saa lopulta isältään tehtäväksi kertoa hautajaisvieraille, ettei heitä kaivata muistotilaisuuteen. Myös Nissen sisko Elsa saapuu paikalle, muuttaen asumaan Nissen taloon, entiseen lapsuuden kotiinsa. Elsalla on myös oma agendansa järjestelyissä Nissen vaimon poismenon jälkeen.

Lopulta Nisse havahtuu ja ymmärtää, että hän ei ole ainoa, joka ikävöi hänen vaimoaan.

Ohjaus: Klaus Härö
Rooleissa: Peik Stenberg, Martin Paul, Lena Labart, Stan Saanila, Sara Arnia, Jona Bergqvist, Kent Sjöman
Maa: Suomi 2020
Genre: Draama
Ikäraja: K7
Kesto: 80 min.

Järj. Finlandssvenskt filmcentrum yhteistyössä Vuotalon kanssa.

TELEVISIOARVOSTELU:

Surun henkilökohtaisuutta peilaava perhedraama Elämää kuoleman jälkeen on Klaus Härön toistaiseksi onnistunein elokuva
Ohjaaja Klaus Härön ihmiskuvat ovat eheitä ja ymmärtäväisiä.

KLAUS HÄRÖN piendraama Elämää kuoleman jälkeen (Livet efter döden, 2020) peilaa surutyön henkilökohtaisuutta ja perhedynamiikan jännitteitä. Härön nuoruudenkokemuksiin pohjautuvan työn tahtoo noteerata tekijänsä toistaiseksi parhaaksi.

Laajimmin ohjaaja muistetaan pitkistä teatterielokuvistaan Näkymätön Elina, Äideistä parhain, Uusi ihminen, Postia pappi Jaakobille, Miekkailija ja Tuntematon mestari.

Härö on kuvannut ihmisyyttä ja perhesuhteita sekä lapsuuden että ikääntymisen näkökulmista; hän tarkastelee kasvamisen ja vanhemmuuden teemoja ennemmin maaseudun tai naapurimaiden lähimenneisyydessä kuin esimerkiksi modernissa Helsingissä, jonne tosin edellinen elokuvansa sijoittui.

Nytkin asetutaan uuteen: pidetty opettaja on kuollut pitkään sairastettuaan.

KUOREENSA vetäytynyt aviomies Nisse (Peik Stenberg) katsoo jo tehneensä oman surutyönsä. Hoidettakoon vain välttämättömät muodollisuudet ripeästi alta pois.

Poika Stefan (Martin Paul) on eri mieltä, mutta ei tiedä miten kohtaisi isänsä jääräpäisyyden.

Suoraan päätyy puhuman Stefanin isoäiti Brita (Sara Arnia), kosiskelevammin taas aloittaa Nissen sisar Elsa (Lena Labart), joka havittelee muuttavansa takaisin lapsuudenkotiinsa.

Härön ihmiskuvat ovat eheitä ja ymmärtäväisiä, dialogin takaa kuvastuu sanomatta jätetty, kuvakerronta tarkentuu selkeään symboliikkaan.

Suomalaistuotanto toteutettiin ruotsinkielisenä, kerrassaan onnistuneesti. Vaikka nimenomaan suomea lähipiiriemme nisset tapaavat puhua, nuo pidäteltyine tunteineen koteloituneet miehet, jotka eivät tunne puolisonsa ystäviä edes nimeltä.

Arto Pajukallio
Helsingin Sanomat 5.9.2021

Sulje