Valokuva Nathan Keay
Low, Mikko Joensuu
Hypnoottista minimalismia, upottavia äänivyöryjä, kauniita lauluharmonioita ja elektronisia häiriöitä
Melkein kolme vuosikymmentä vaikuttanut yhdysvaltalaisduo Low voisi elää kunniakkaan menneisyytensä varassa, mutta arvostetussa bändissä ei ole tippaakaan pöhöttyneen indieklassikon ennalta-arvattavuutta. Se on etsinyt omaperäisiä suuntia albumi albumilta.
Ja bändin suuntavaisto on mainio. Sen todistaa jo viime vuonna julkaistu levy Hey What, joka nousi vuoden parhaiden albumien top-vitoseen Pitchforkin, The Wiren ja Mojon kaltaisten arvostettujen musiikkimedioiden listauksissa. Levyn musiikki on kuin peilipallo, joka heijastaa yhtä aikaa hypnoottista minimalismia, upottavia äänivyöryjä, kauniita lauluharmonioita ja elektronisia häiriöitä kuulijansa mielenmaisemaan. Sen pirstaloituva valo näyttää uusia teitä.
Valoon johdattaa myös illan ensimmäinen esiintyjä Mikko Joensuu. Soolona esiintyvän artistin albumitrilogian (Amen 1, 2 ja 3) musiikki käy kyllä pimeälläkin puolella, mutta country- ja folkvaikutteinen pop jättää olon keventyneeksi.