Nuori Luotsi (1927) + Philomela – Kinokonsertti

Ala-Malmin tori 1, 00700 Helsinki
Malmitalo

Ainutlaatuisessa kinokonsertissa mykkäajan ihmissuhdedraama Nuori Luotsi herää eloon ennenkuulumattomalla tavalla.

Ainutlaatuisessa kinokonsertissa mykkäajan ihmissuhdedraama Nuori Luotsi herää eloon ennenkuulumattomalla tavalla.

Live-säestyksen elokuvaan luo naiskuoro Philomela, johtajansa käsissä alati muovautuva instrumentti. Kuorojen maailmanmestaruustitteliäkin kantavaa Philomelaa johtaa musiikkineuvos Marjukka Riihimäki. Kinokonsertti kantaesitettiin elokuussa 2019 osana Kino Reginan Helsingin Juhlaviikot -ohjelmaa.

Ohjaaja: Erkki Karu
Rooleissa: Lillan Järnefelt, Joel Rinne, Sven Hildén, Paavo Costiander
Musiikki: Philomela (live-säestys, sävellys, sovitus)
Kesto: n. 1h 40min, ei väliaikaa
Kieli: suomi

“Koskenlaskijan morsiamen (1922) ja Nummisuutarien (1923) tavoin Nuori Luotsi on suositun aiheen filmatisointi: Yrjö Veijolan näytelmä oli aikoinaan seuranäyttämöiden vakio-ohjelmistoa. Ensimmäisten joukossa aihe pääsi myös elokuvaksi: Kaarle Halmeen ohjaama ensimmäinen elokuvaversio on vuodelta 1913. Karu tunsi yleisönsä: hänen taustansa oli kiertuenäyttämöiden perinteessä ja sen elävässä tuntumassa suomalaiseen yleisöön.

Karun Nuoren luotsin nimihenkilön eli Eeron rooli oli Joel Rinteen lähes 50 vuotta kestäneen elokuvauran ensimmäisiä pääosia. Kulttuurisukua edusti myös vastanäyttelijätär, ulkosaaren kaunotarta Annikkia tulkitseva Lillan Järnefelt, joka katosi kotimaisesta elokuvasta yhtä salaperäisesti kuin oli ilmestynytkin.

Nuoren luotsin draama tuskin enää vetoaa uutuudellaan tai omaperäisyydellään. Eero ja Annikki ovat kasvinkumppaneita ja valmistautuvat parhaillaan häihinsä, kun idyllin särkee saarelle kesävieraaksi saapuva taiteilija Vikiund. Katsoja voi luottaa siihen, että nuori luotsi saa mielitiettynsä ja kaupunkilainen viettelijä ansionsa mukaan.

Oma mielenkiintonsa ja oirearvonsa tarinalla toki on: Nuoressa luotsissa voi nähdä perusmuodossaan asetelman, joka toistui enemmän tai vähemmän suoraan useissa Teuvo Tulion elokuvissa tai vaikkapa Roland af Hällströmin Saariston tytössä (1953), puhumattakaan lukuisista muista maalaisen viattomuuden ja kaupunkilaisen turmeluksen yhteenotoista suomalaisessa elokuvassa. Karun aikana tämä peruskuvio ei kuitenkaan ollut yhtä kulunut kuin sittemmin. Karun hahmotuksessa on jäljellä raikkautta, vahvasti tyypitellyt henkilöt ja tilanteet henkivät eräänlaista ‘ensimmäisen kerran viattomuutta”.

Ennen kaikkea Nuori luotsi on muistettava hienosta kameratyöstään, kuvista joissa meri ja maisema, yleensä luonto, antavat ilmaa ja väärentämättömän elävästi hengittävän viitekehyksen ihmisten draaman kulmikkaasti kehkeytyville liikkeille.”

– Sakari Toiviainen (1984)

Sulje