Lohikeittoa, vorschmackia, maksaa puolukkakastikeella ja perunamuussilla, pyttipannua, läskisoosia, oskarinleipää, metsästäjänleipää, skagenia ja muita perinteisiä ruokalajeja. Ja silakoita, ah, paistettuja silakoita, joiden paremmuudesta eri ravintoloissa jokaisella tuntuu olevan oma vakaa näkemyksensä. Jälkiruuaksi löytyy tietysti niin leipäjuustoa ja lakkahilloa, kuin karpaloita kinuskikastikkeella. Nautit lautasellasi mitä tahansa suomalaisista klassikoista, se on varmaa, että kaikkia näitä ravintoloita yhdistää yksi asia; Niillä on pitkä historia ja ne ovat vuosien varrella ansainneet pysyvästi paikkansa helsinkiläisten sydämissä.

Perinteitä kunnioittavan ruuan lisäksi monen ravintolan interiööri on säilynyt ihailtavan alkuperäisenä ja Paavo Tynellin valaisimia ja vanhaa Artekia ihaillessa pääseekin samalla aikamatkalle suomalaisen designin, funktionalismin sekä art deco- ja jugend-tyylisen sisustussuunnittelun ytimeen. Ravintoloiden seinät ovat ehtineet todistaa monta kertomisen arvoista tarinaa, kun niissä on vuosien varrella viettänyt hyvää elämää, syönyt (ja juonut) niin maan poliittinen ja kulttuurinen eliitti, kuin tavallinen kansa ja taivaanrannanmaalaritkin. Ei siis ihme, että melkein jokaisella helsinkiläisellä liittyy vahva tunneside ja muistoja näihin ravintoloihin, jotka ovat säilyneet isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

Savoy

Helsingin tyylikkäimpiin klassikkoravintoloihin kuuluva Savoy Etelä-Espalla on elävä pala Suomen ravintolahistoriaa ja kulinaristien must visit -kohde. Myös arkkitehtuurin ja designin ystäviä hemmotellaan Savoyssa, sillä Alvar ja Aino Aallon 1937 suunnittelema sisustus entisöitiin 2020 pieteetillä entiseen loistoonsa. Sisustuksessa korostuukin Aaltojen mieltymys puhdaslinjaisiin, funktionaalisiin kalusteisiin sekä laadukkaisiin luonnonmateriaaleihin.

Perinteisesti Savoy on panostanut suomalaisiin klassikkoannoksiin, joten listalla on usein esimerkiksi Mannerheimin kuhaa ja vorschmackia, poron ulkofilettä sekä blinejä muikunmädillä. Savoyn keittiötä johtaa Lontoossa ja Pariisissa kolmen Michelin-tähden ravintoloissa kannuksensa hankkinut Helena Puolakka, joka on tunnetaan ranskalaisen keittotaidon mestarina. Vaikka ranskalaiset vaikutteet ja reseptit sekä riistalintujen käyttö huokuvat eurooppalaista eleganssia, näkyy Savoyn suomalainen identiteetti sesongin mukaisissa kotimaisissa raaka-aineissa, joita hyödynnetään monipuolisesti villikalasta ja ravuista metsäsieniin ja -marjoihin.

Saatpa lautasellesi sitten Karesuvannon hirvitartaria Piemonten talvitryffelillä, tai helmikanaballotinea, Paltamon tateilla ja mustaherukoilla, voit luottaa siihen että annokset ovat laadusta tinkimättä rakkaudella valmistettuja. Savoyssa on myös Suomen laajimpiin kuuluva viinilista, josta löytyy niin vuosikertaviinejä klassikoiden ystäville kuin euroopalaisten pientuottajien mielenkiintoisia uutuuksia.

Meiccu

Toinen design-fanien pyhiinvaelluskohde on Meilahdessa syrjässä keskustan vilinästä piiloteleva Meiccu, missä herkkusuita on hemmoteltu ainutlaatuisessa funkismiljöössä jo vuodesta 1946. Meicun puupaneloitu interiööri ja Paavo Tynellin arvovalaisinten kruunaama sisustus on ajattoman tyylikäs ja valo siivilöityy erityisesti lounasaikaan kauniisti sisään lasimosaiikkien koristamista ikkunoista. Lounalla tarjolla seisovasta pöydästä kotiruokaa savukasslerista lammaspyöryköihin ja illalla klassikkoannoksia lohikeitosta lehtipihviin ja silakkapihveistä läskisoosiin. Ja vorschmackin kanssa luonnollisesti Marskin ryyppy, niin kuin entisellä presidentillä Marsalkka Mannerheimillä oli tapana nauttia. Jälkiruuaksi perinnetietoinen valinta on jäiset karpalot kuumalla kinuskilla.

Elite

Kulttuuriväen ja taitelijoiden suosiossa vuodesta 1932 ollut Elite on töölöläisfunkkiksen ilmentymä, jonka historiasta löytyy niin villejä tanssi-juhlia, kuin runo-iltojakin. Kirjailija Mika Waltari viihtyi Elitessä ja ikonisella Suomi-filmien näyttelijätähdellä Tauno Palolla taas on ravintolassa edelleen paitsi nimikkopöytä, myös nimikkoannos – kermainen sipulipihvi. Alkuruuaksi maistuvat herkkutatit tai etanat sinihomejuusto-valoksipulivoissa, väliin lohikeittoa tai paistettuja silakoita ja pääruuaksi hiillostettua nieriää hummarikastikkeella tai konjakilla liekitetty härän sisäfileepihvi. Blinejäkin saa paitsi siian- ja muikunmädillä, myös esimerkiksi poromoussella. Jälkiruuaksi Eliten klassikko eli crème brûlée.

Turkoosin ja oranssin sävyjä toistava ravintolatila on ajattoman tyylikäs ja viihtyisä ja seinillä on vaihtuvia taidenäyttelyitä pysyvien lasiteosten lisäksi. Eliten sunnuntailounas on vakiasiakkaiden keskuudessa instituutio ja mikä parasta, ravintolassa kohtaa edelleen laajasti kulttuuri- ja taidepiirien kermaa.

Kosmos

Sadan vuoden kypsään ikään ehtinyt, jo kieltolain aikana 1924 avattu Kosmos elää kiintotähtenä ihan omaa elämäänsä Helsingin ravintolataivaalla. Perheravintolan perinteitä pidetään yllä jo neljännessä sukupolvessa ja keittiöstä, salista ja eteispalvelusta todella löytää pitkän linjan ammattilaisia.

Kokolattiamatot, kristallikruunut, tummat puutuolit ja mielenkiintoiset helleenisaiheiset puureliefit pyöreälinjaisissa looseissa luovat ravintolasalille persoonallisen yleisilmeen. 1930-luvulla ravintolaa kansoittaneet liikemiehet, juristit ja virkahenkilöt vaihtuivat 60-luvulla kirjailijoihin, taiteilijoihin ja vasemmistoradikaaleihin, ja nykyäänkin seiniä koristaa eklektinen valikoima boheemia taidetta.

Kosmoksessa ranskalainen keittotaito yhdistyy venäläisiin ja ruotsalaisiin vaikutteisiin ja lopputuloksena on helsinkiläinen instituution josta saa suomalaisia herkkuannoksia korvasienikeitosta savustettuun poronkieleen. Kannattaa myös kokeilla balsamicolakkojen kanssa tarjoiltavaa graaviporoa, sekä lohipastramia pikkelöityjen sienien kanssa. Ja tietysti Kosmoksen klassikoita, tartarleipää mädillä, smetanalla ja keltuiaisella, sekä sylvester-leipää korvasienikastikkeella. Jälkiruuaksi luonnollisesti ohukkaita itsetehdyn mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa.

Messenius

“Taka-Töölön Kosmokseksi” leikkisästi joskus nimitetyssä vuonna 1937 avatussa Messeniuksessa on paljon yhteistä esikuvansa kanssa. Boheemin kulttuuriväen, kirjailijoiden ja poliitikkojen vakipaikkana tunnetussa kortteliravintolassa on vuosien varrella järjestetty niin teatteriesityksiä, kuin musiikkiiltojakin.

Ravintolan omistajiin kuuluva keittiömestari Nina Kaukonen on intohimoinen sienestäjä, joten sieniruokia on listalla eri muodoissaan ympäri vuoden. Suppilovehverokeiton ja kanttarellikastikkeen lisäksi kannattaa kokeilla myös tyrnimarinoitua lohta ja rosmariinisiikaa tai isokauriinnoisetteja parmesaaniperunoiden ja katajanmarjakastikkeen kanssa. Jälkiruuaksi raparperi-mansikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta. Blini-kausikin Messeniuksessa on erikoispitkä, joten kuohkeilla tattariletuilla pääsee herkuttelemaan jo syksyllä.

Sea Horse

Takaseinään maalatut merihevoset tervehtivät ravintolaan astujaa 1933 avatussa Sea Horsessa. Merimiesten suosiossa aikanaan olleen ravintolan yksinkertaisen elegantista sisustuksesta ja kaurismäkeläisestä tunnelmasta tullaan nykyään nauttimaan kauempaakin, sillä Sea Horsesta on vuosien varrella muodostunut instituutio. Kanta-asiakkaisiin on kuulunut niin silmää tekeviä, kuin taiteilijoita ja kulman kundejakin. Edelleen ravintolassa viihtyvät Hanoi Rocks -kitaristi Andy McCoy ja lovemetallibändi HIM:n laulaja Ville Valo, joka eittämättä istuu jokaiseen edellä mainituista kategorioista. Ravintolassa ovat vierailleet myös mm. runoilija Pablo Neruda, filosofi Jean-Paul Sartre ja jazzmuusikko Dizzy Gillespie, joka ihastui ravintolan paistettuihin silakoihin niin paljon, että söi koko seurueen lautaset tyhjäksi ja haki vielä keittiöstä lisää.

Myös lempinimellä Sikala tunnetun ravintolan ruokalista vilisee perinteisiä klassikoita sipulipihvistä pippuripihviin ja lihapyöryköistä poronkäristykseen. Jälkiruuaksi kanelikermassa haudutettua leipäjuustoa ja lakkahilloa, ja ilta voi jatkua juomien parissa, kuten Sikalassa on usein ollut tapana.

Jos edellä esiteltyjen ravintoloiden lisäksi kaipaa hieman krouvimpaa kortteliravintolan tunnelmaa, niin klassisia kansankuppiloita ja perinneravintoloita edustavat esimerkiksi vanha satamatyöläisten ja ahtaajien kantapaikka Kannas, Kallion klassikko Cella, upean 50-luvun interiöörin omaava Kolme Kruunua, rannikkokarjalainen perinnneravintola Konstan Möljä, merimieskapakkana alunperin tunnettu 1897 perustettu Salve.

Jos haussa on astetta fiinimpi perinteitä kunnioittava ravintolakokemus niin kannattaa kokeilla esimerkiksi porvariston hillityä charmia huokuvasta Lehtovaaraa, joka tunnetaan Cœur de filet -sisäfileestä valkosipuliperunoiden kanssa, entisestä taideateljésta erinomaiseksi kortteliravintolaksi kuoriutunutta Ateljé Finneä, töölöläistä kortteliravintola Kuuta, ranskalaisvaikutteista klassikko Careliaa tai Espan puistossa komeilevaa lasirakenteista Kappelia.