Mehiläisvaha tunnetaan länsimaisen filosofian historiassa materiaalina, jonka kautta on tarkasteltu muodon, materian ja havainnon välistä suhdetta. Sen kyky muuntautua mutta samalla säilyttää jatkuvuutensa on tehnyt siitä toistuvan esimerkin niin identiteetin kuin myös muutoksen ajattelulle. 

Elina Vainion näyttely esittää kysymyksen toisin: mehiläisvaha on sarjallisen teoksen pinnoite, joka ei jätä ennalleen sitä, mitä se kiinnittää ja suojaa. Näin se tekee näkyväksi, että kuva on aina hieman avuton inhimillisen kokemuksen ehto.

Vainion tarkastelun kohteena ovat kerroksellinen ja aukottunut havaintokokemus, katkoksista koostuva muistikuva sekä sanoihin kiinnittyvä mutta alati repeilevä ja vääristymille altis ruumiillisuus.  

Näyttelyn teoskokonaisuus rakentuu puhelimella tallennetuista valokuvista, jotka on kuvattu taivutetun peilikalvon heijastuksista. Tulostetut kuvat on kiinnitetty teräslevylle ohuella mehiläisvahakerroksella.  

Toistuvien käsittelykertojen myötä mehiläisvahapinnoite luo hahmon, joka etääntyy kuvan alkuperäisestä valokuvapinnasta, ja antaa kuvalle uuden muodon. Kuvan poikkeamat eivät Vainion käsittelyssä viittaa häiriöön, vaan tuovat näkyviin inhimillisen olemisen absurdin estetiikan.

Valokuvagalleria Hippolyte

11.9.-11.10.2026

Ti-pe 12.00-17.00

La-su 12.00-16.00

Vapaa pääsy