Helsingin taidepiknikit: 7 puistoa, joissa eväät ja estetiikka kohtaavat
Valmiina muuttamaan seuraavan piknikin pieneksi taideseikkailuksi? Olipa kyseessä helteinen kesäpäivä tai raikas kevätreissu ystävien tai rakkaan kanssa, näillä vinkeillä yhdistät herkut, juomat ja ripauksen taidetta täydellisen päivän reseptiksi. Muistathan samalla pitää huolta veistoksista ja niiden ympäristöstä!
Rakkauden temppeli
”Sinä rakas sydämessäni, jokainen päivä vierelläsi, emme erkane milloinkaan, miten olenkaan Sinua rakastanut.” Bjarne Lönnroos (1959–) kutoo sanat taiteeseensa kuin tunteiden säikeitä. Hänen veistoksensa Rakkauden temppeli hohkaa pimeässä pehmeästi – kuin majakka sydämelle, ohjaten meitä kohti sitä, mikä on tärkeintä.
Helsingin taidepiknikeistä tämä piknikpysäkki kutsuu fiilistelemään. On aika katsoa ympärille ja arvostamaan vieressä istuvia (lisäpisteitä, jos heillä on hyvät eväät). Täydellinen hetki sanoa ääneen ne asiat, jotka yleensä jäävät ajatuksiksi: kiitos, ihailu, tai se yksi vähän siirappinen juttu, jonka olet halunnut sanoa jo tovin. Anna mennä, tämä piknik Helsingissä ei jätä ketään kylmäksi!
Mitä: Bjarne Lönnroos: Rakkauden temppeli, 2003
Missä: Kelkkapuisto, Kontula
Fifty Cities
LHR, CGN, VIE… ja 47 muuta lentokenttäkoodia on kaiverrettu riviin, kiviseen penkkiin Tuoriniemen uimarannan vieressä Herttoniemessä. Teos toimii kuin lentolippu mielikuvitukseen. Pakkaa mukaan piknikherkkuja maailman eri kolkista ja anna makumatkan alkaa – vaikka et liikkuisi metriäkään!
Myös penkki itse on kokenut matkustaja – se saapui tänne West Sussexista, Englannista asti. Brittiläinen taiteilijakaksikko halusi teoksensa herättävän matkakuumeen – ja se kyllä toimii. Istu nurmelle, rannalle tai kellu meressä, tässä paikassa taide ja haaveet kohtaavat täydellisesti.
Mitä: Nikki Bell & Ben Langlands: Fifty Cities, 1999
Missä: Tuoriniemen puisto, Herttoniemi
Kagaalin muistokivi
Piknik Helsingissä on aina hyvä idea, ja Tullisaaren puisto on kuin Itä-Helsingin salainen piknikparatiisi – vehreä keidas, jossa tekee mieli vain loikoilla, lukea ja syödä hyvin. Yksi Suomen parhaiten säilyneistä maisemapuistoista, jossa mutkittelevat polut ja pehmeät nurmet kutsuvat viltille. Ja jos paikassa on vähän teatraalista tunnelmaa, se voi johtua oopperatähti Aino Acktésta (1876–1944), jonka huvila seisoo yhä puistossa kuin lavasteena menneisyydestä.
Lyhyen kävelyn päässä huvilalta löytyy Kagaalin muistokivi – hiljaisen voimakas muistomerkki suomalaiselle vastarinnalle Venäjän vallan aikana. Kiveen on kaiverrettu päivämäärä “3. elokuuta 1901” suomeksi ja ruotsiksi – se viittaa salaisen kokouksen päivään, joka pidettiin juuri Aino Acktén huvilassa. Eväät mukaan – ja ehkä myös ripaus uteliaisuutta. Tässä puistossa on enemmän kuin päälle päin näkyy.
Mitä: Tuntematon: Kagaalin muistokivi, 1901
Missä: Tullisaaren puisto, Laajasalo
Merenkulun muistomerkki
Eiran Merisatamanrannassa meri levittäytyy eteesi kuin avoin kutsu – uppoudu siis syviin ajatuksiin tai ihastele jättimäistä kompassia, joka löytyy majakkaa muistuttavan muistomerkin juurelta. Tämä on Merenkulkijoiden ja mereen menehtyneiden muistomerkki, jossa kaksitoista metriä korkealla lepattava liekki leikkii tuulen mukana, tai taistelee sitä vastaan kelistä riippuen.
Jos kaipaat taidepiknikillesi vähän draamaa, suuntaa paikalle sumuisena aamuna. Nappaa termari täyteen kuumaa teetä, kääriydy lämpimään ja ota mukaasi se tyyppi, joka pitää oman sisäisen liekkisi palamassa. Täydellinen paikka hiljaisille keskusteluille ja merituulen jakamalle lämmölle.
Mitä: Eero Eerikäinen & Oskari Jauhiainen: Merenkulun muistomerkki, 1968
Missä: Ursininkallio, Merisatamanranta, Eira
Soihtu / Miina Sillanpään muistomerkki
Onkohan elämä missään taidenäyttelyssä niin läsnä kuin boheemissa Tokoinrannassa? Täällä taide ei vain pyydä sinua katsomaan – se haastaa tuntemaan. Yhtenä hetkenä fiilistelet maisemaa, seuraavassa huomaat hyräileväsi tai pitäväsi yllättävän intohimoisen puheen jostain täysin odottamattomasta. Sellaista tapahtuu vain täällä!
Tämä piknikpiste saa kipinänsä Miina Sillanpäästä (1866–1952) – toimittajasta, poliitikosta ja Suomen ensimmäisestä naisministeristä. Kun istut Soihtu-veistoksen lähellä, on helppo kuvitella samanlaisen palon heräävän myös sinussa. Ei ole mahdotonta, että Miinan Soihdun suojissa piknikseurueeseenne laskeutuu vahva tekemisen tahto ja voima muuttaa maailmaa yhä paremmaksi. Se jos mikä on hyvä syy istua pidempäänkin, kenties maistuvan keiton voimin.
Mitä: Aimo Tukiainen: Soihtu / Miina Sillanpään muistomerkki, 1968
Missä: Tokoinranta, Kallio
Konsertto laaksolle
Rinnepuiston kalliolta on huimat näköalat sekä etelään että pohjoiseen, ja tämä taidepiknikpaikka onkin kuin näyttämö valmiina pieneen esitykseen. Täällä luonto ja kaupunkielämä soittavat duettonsa: lokit huutavat, raitiovaunut kolisevat, ja tuuli osaa ehkä jopa kantaa sävelen.
Veistoksen ytimessä on kapellimestarikoroke odottamassa juuri sinua. Denise Zieglerin (1965–) Konsertto laaksolle on kutsu pysähtyä, kuunnella ja johtaa oma ulkoilmasinfoniasi – olipa se lintujen laulua, kavereiden naurua tai tuulen huminaa. Sveitsiläistaustainen taiteilija loi tämän teoksen tuomaan vuorovaikutusta, pohdintaa ja ripauksen teatraalisuutta maiseman keskelle. Astu siis esiin, nosta kädet… ja ehkä nosta myös malja elämälle!
Mitä: Denise Ziegler: Konsertto laaksolle, 2001
Missä: Rinteinen puisto Töölön pallokentän vieressä, Töölö
Sibelius-monumentti
Mitä olisi taidepiknik Helsingissä ilman Sibelius-monumenttia? Jean Sibelius (1865–1957) ei ollut pelkästään legendaarinen säveltäjä, vaan myös suurieleinen persoona, joka rakasti iltoja ja isoja tunteita. Hänen musiikkinsa ja elämänsä siivittivät nuoren Suomen eurooppalaiseen tietoisuuteen. Mutta kaikkien sinfonioiden takana sykki herkkä rakkaustarina: elinikäinen omistautuminen puolisolleen, lahjakkaalle Aino Sibeliukselle (1871–1969). Kirjeet heidän väliltään ovat kuin romanttinen aarrearkku – nykyisin julkaistu kaikkien ihasteltavaksi (ja huokailtavaksi).
Tämä piknik sopii nautittavaksi veden äärellä, karunkauniin Sibelius-monumentin kyljessä. Ota mukaan pullo hyvää punaviiniä, lue vuorotellen Jeanin ja Ainon sanoja ääneen ja anna aaltojen hoitaa säestys. Mitä myöhempi hetki, sen taianomaisempi tunnelma. Tämä ei ole pelkkä malja rakkaudelle, tämä on rakkausserenadi, Helsinki-tyyliin.
Mitä: Eila Hiltunen: Sibelius-monumentti, 1967
Missä: Sibeliuksen puisto, Taka-Töölö
