Tutustu Ritvaan –
Helsingin rakastettuun antiikkikauppiaaseen
Jos pidät antiikista ja aarteiden etsimisestä, suuntaa Pienelle Roobertinkadulle Kaartinkaupunkiin. Ritva Blomquistin antiikkiliike on lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Kaupan omistaja Ritva ehtii samaan aikaan jutella asiakkaiden ja ystävien kanssa, opastaa löytöjen äärelle ja nostella painaviakin huonekaluja hämmästyttävän kevyesti. Hän tuntee liikkeensä läpikotaisin ja kertoo mielellään lisää esineistä, jotka kutkuttavat kävijää.
Ritva Blomquist katsoo suoraan silmiin. Hänessä on jotain välitöntä ja lämmintä, joka saa tuntemaan, että kohtaaminen on erityinen. Kahdeksankymppinen Ritva on energinen ja eloisa. Hän kertoo tarinaansa innostuneesti, vaikka on selvää, että siitä ehtii kuulla vain pienen osan. Katseessa on pilkettä, ilkikurisuutta ja eletyn elämän tuomaa varmuutta.
Kaartinkaupungissa sijaitseva Ritvan antiikkiliike on tarkoituksella kaikkea muuta kuin viimeisen päälle järjestelty. Se kutsuu tutkimaan ja tekemään löytöjä. Kaj Franckin lasit saattavat johdattaa antiikkinukkejen luo, sieltä koruarkun kimallukseen ja edelleen vanhojen kankaiden maailmaan. Täältä löytyy kaikkea sellaista, mitä et tiennyt tarvitsevasi – ja ehkä juuri se, mitä tulit etsimään.
Kohtaamispaikka kivijalassa
Ritvan liike on ollut osa Etelä-Helsingin katukuvaa siitä lähtien, kun se avasi ovensa Pienelle Roobertinkadulla 1980-luvun alussa. Siitä tuli nopeasti kohtaamispaikka keräilijöille, lähikatujen asukkaille ja uteliaille ohikulkijoille, joita houkuttelivat liikkeen vilkas tunnelma ja jalkakäytävälle asti levittäytyvät esineet. Jos sattui saapumaan oikeaan aikaan, saattoi tarjolla olla kupillinen kahvia tai lasillinen viiniä.
”Minulle tämä oli harrastus ja ystävien kokoontumispaikka.”
Vuonna 2016 Ritva joutui sulkemaan rakkaan liikkeensä, kun vuokra nousi tuntuvasti. Tilanne tuntui aluksi järkyttävältä, mutta pian kadun toiselta puolelta löytyi uusi liiketila. ”Vanha liiketila näkyi ikkunasta, ja se ilahdutti valtavasti. Vanhat asiakkaani ovat edelleen asiakkaitani, ja olemme kaikki ystäviä keskenämme – niin asiakkaat kuin Pienen Roobertinkadun ja lähikatujen kauppiaatkin.” Nykyinen liike on alkuperäistä pienempi ja vieläkin täydempään pakattu, mutta tunnelma on säilynyt ennallaan.
Villi lapsuus
Ritva kasvoi Lounais-Suomen maaseudulla ja kuvailee olleensa villi lapsi. Joskus hän meni kouluun, ja toisinaan seikkailu vei voiton. Lähellä sijaitseva kartano täynnä antiikkia ja kiehtovan kummallisia esineitä houkutteli häntä jo varhain ja herätti kiinnostuksen kaikkeen vanhaan. Kartanon omistajien pojan kanssa he leikkivät mielikuvitusleikkejä, joissa paettiin venäläisiä ja harjoiteltiin ”Ruotsiin katoamista”. Sotavuosista oli kulunut vasta vähän aikaa, ja niiden varjo tuntui vielä arjessa.
Suomalaisen muotoilun puolestapuhuja
Ritva päätyi lopulta Ruotsiin, jossa hän työskenteli sihteerinä Ruotsin kuningasperheen jäsenelle ja teolliselle muotoilijalle Sigvard Bernadottelle. Vuonna 1966 Tukholmaan avattiin Asko Finncenter, jossa hän aloitti työt suomalaisen muotoilun viennin parissa. ”Silloin moderni muotoilu todella avautui minulle.” 1960-luku oli suomalaisen muotoilun kansainvälisen läpimurron aikaa. Marimekko, Artek ja Iittala nousivat maailmalla tunnetuiksi, ja samana vuonna suomalaiset designkeskukset avattiin myös Pariisiin ja Brysseliin.
Tukholmassa hän tapasi myös tulevan puolisonsa Lars Blomquistin. Myöhemmin perhe muutti kahden tyttären kanssa Suomeen. Muotoilualan kokemustaan hyödyntäen Ritva päätti perustaa Helsingissä oman liikkeen, joka mahdollisti työn tekemisen omilla ehdoilla kun lapset olivat pieniä.
Antiikki- ja vintagekauppa oli hänelle itsestään selvä valinta. ”Hyvät puiset huonekalut kestävät ikuisesti. Ja jos laseja hoitaa hyvin ja pesee käsin, nekin kestävät. Minä en käytä astianpesukonetta – paitsi silloin, kun on vieraita.”
Kierrätys on osa perintöämme
Kierrätys on Ritvalle sydämenasia. ”Se on suorastaan ongelma, kun en halua heittää mitään pois! En ole koskaan ostanut pakkausmateriaaleja. Ihmiset tuovat minulle kasseja, sanomalehtiä löytyy aina jostain. Kaikki käytetään uudelleen. Jos näen lattialla narunpätkän, keksin sillekin käyttöä! Kierrätys on osa meidän perintöämme. Sodan jälkeen oltiin niin köyhiä, että kaikki oli pakko käyttää uudelleen. Vanhasta takistakin tehtiin uusi.”
Ritvan asiakkaita on kaikenikäisiä. Nykyään liikkeessä käy entistä enemmän nuoria, joille kiertotalous ja tavaroiden uudelleenkäyttö ovat tärkeitä. ”Ennen en myynyt vaatteita ollenkaan. Nyt minulla on kaikkea!”
Ritvan lapsenlapsi Johan Sundell työskentelee usein isoäitinsä kanssa liikkeessä. Hän on perinyt Ritvan keräilijänluonteen ja haluaa taidekauppiaaksi. Johan ei myöskään heitä mitään pois, vaan korjaa mieluummin vanhaa. Ylioppilaslahjaksi hän sai ompelukoneen.
Liikkeessä viihtyvät myös muut Ritvan apulaiset – joskus niin hyvin, etteivät malttaisi lähteä lainkaan. ”Jos joku haluaa tulla tänne istuskelemaan, hän saa istua niin kauan, kunnes heitän hänet ulos!” Kerran Ritva onnistui jopa karkottamaan mahdollisen varkaan ystävällisyydellä: hän tarjosi tälle kupin kahvia ja otti käyttöön suoran katseensa ja siniset silmänsä.
Kun Ritvalta kysyy, miksi ihmiset tulevat hänen luokseen ja palaavat liikkeeseen, hän nauraa. ”En ole mikään vakava ihminen, hieman höpsö kenties. Olen aina tehnyt mitä haluan, enkä kadu mitään.”